Ratkoin puseron sivusaumat auki, jotta sitä oli helpompi maalata. Edessä olikin tosi mieluinen tehtävä enkä kokenut "valkoisen kankaan kauhua". Silkkiväreillä ja siveltimellä alkoi syntyä kaarevia muotoja.Väri upposi vanhaan kankaaseen kauniisti.
 |
| Hankin juuri tekstiililiituja ja päätin kokeilla niitä ensi kertaa tähän työhön. Onneksi liidut kiinnitetään juuri samalla lailla kuin silkkiväritkin. Liidun jäljet ovat tuollaisia vähän kuin varjostuksia ja sopivat tähän kuviointiin oikein mainiosti. Liiduilla tuleekin varmaan olemaan käyttöä! |
 |
| Halusin antaa puserolle aivan uuden ilmeen - ja siinä totisesti onnistuin! Alkuperäinen tunika oli aika pitkä ja suora, vailla minkäänlaisia muotolaskoksia. Katkaisin siis helmaa reilusti, kaarsin sivusaumoja ja lisäksi tein sekä eteen että taakse laskokset - oikealle puolelle siis. |
Tämä pusero vei ajatukseni johonkin ihan toiseen aikakauteen. Ehkäpä sinne 50-luvulle, jolloin vaatteita ei hankittu hetken mielijohteesta ja niitä myös pidettiin vuodesta toiseen. Eipä valmiita vaatteita tainnut paljon edes kaupoissa olla, ompelijoita sen sijaan kai joka kylässä, kaupungeista puhumattakaan. Pusero alkoi näyttää silmissäni sitä vanhanaikaisemmalta, mitä pitemmälle etenin - mutta varsin viehättävällä tavalla. Kun helmasta jäi reilusti kangasta, niin ompelin siitä hihoihin "liitingit" - termitkin alkoivat tulla jostain lapsuudesta :=) . Onkohan tämä nyt se "herätys", jonka olen saanut työskennellässäni viime viikot tiiviisti ekologisten kysymysten parissa.
Kuten varmaan huomaatte, blogi on jotenkin muuttunut ulkonäöltään. Tämä ensimmäinen juttu vähän takelteli, toivottavasti alkaa sujua jatkossa paremmin..
1 kommentti:
Upeita värisommitelmia. Kaunista olet saanut aikaan!
Ekologisuuteen viittaavasta kommentistasi juontui mieleeni äitini kertomukset. Talvitakitkin kuulema ratkottiin osiksi, otettiin nurja, siistinä pysynyt puoli käyttöön ja ommeltiin uusiksi. Ennen oltiin tarkkoja ja ekologisia käytännön syistä; ei ollut mistä ottaa.
-Pöö-
Lähetä kommentti